Suomen saaristo ja Saaristomeren alue on ollut asutettuna jo tuhansien vuosien ajan. Ensimmäiset jäljet asutuksesta johtavat kivikaudelle, eli aikaan jopa 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Saaristomeren alueen vesi oli nykyistä suolapitoisempaa, ja alueella eli runsaasti kaloja, lintuja ja nisäkkäitä. Se tarjosi siis erinomaiset olosuhteet ihmisasutukselle, kun tarjolla oli ruokaa, sekä mahdollisuus pienimuotoiseen maatalouteen ja vaatteiden hankkimiseen hylkeiden turkeista ja lintujen sulista.
Saaristomeren alueelta on löydetty jäännöksiä rautakaudelta, ja ne ovat viitanneet siihen, että alueella on asuttu pitkään, ja asutus on levinnyt vähän kerrallaan uusille alueille. Ihmiset ovat asuttaneet Saaristomeren aluetta lähes heti jääkauden päätyttyä, ja maankohoaminen on ollut merkittävässä osassa asutuksen kehittymisessä. Lisäksi jääkauden jälkeen ilmasto oli lämpimämpi ja olosuhteet asumiselle suotuisammat.
Vaikka suuri osa Saaristomeren väestöstä on nykyisin ruotsinkielisiä, ruotsalaisasutus saapui alueelle kohtuullisen myöhään, vasta noin 1200-luvulla, eli yli 2000 vuotta ensimmäisten asukkaiden jälkeen. Saariston historiaa voidaan siis tarkastella useilta eri aikakausilta.
Muinaisjäännöksiä löydettävissä edelleen
Saaristosta voidaan edelleen paikallistaa muinaisjäännöksiä, kuten esimerkiksi vanhoja hautapaikkoja, jotka tunnetaan myös nimellä hiidenkiuas. Nämä koostuvat kiviröykkiöistä, jotka on selkeästi aseteltu paikoilleen ihmisen toimesta. Hiidenkiukaiden koko voi vaihdella parista metristä jopa kymmeniin metreihin.
Hiidenkiukaita on tutkittu runsaasti, ja niitä on myös avattu arkeologien toimesta. Hautapaikoista on löy
tynyt myös runsaasti niin sanottuja saattoesineitä, joita on mahdollisesti laitettu vainajien mukaan matkalle tuonpuoleiseen.
Kalastus on ollut alueella tärkeä elinkeino
Luonnollisesti meren lähellä kalastus on ollut yksi tärkeimmistä elinkeinoista, ja siitä löytyykin runsaasti jäänteitä eri aikakausilta. Kalastukseen liittyen löytyy runsaasti myös muita jäännöksiä kuin veneitä ja kalastusvälineitä. Kalastajat rakensivat myös runsaasti tilapäissuojia kalastusretkilleen ja säilytyspaikkoja kalasaaliille.
Kalastukseen liittyen löytyy myös runsaasti taidetta ja erilaisia kalliomaalauksia. Niillä on mahdollisesti yritetty välittää tietoa kalasaalista tai vain haluttu kertoa tarinoita. Alueen kalastusmahdollisuudet ovat myös olleet suoraan verrannollisia paikallisen väestön selviytymismahdollisuuksiin, ja kala on todennäköisesti ollut ainakin tiettyjen yhteisöjen pääasiallinen ravinnonlähde.
Saaristo toimi elinympäristönä pienille yhteisöille
Saaristossa väkiluku ei voinut kasvaa erityisen suureksi, sillä sen resurssit riittivät vain pienen ihmismäärän elättämiseen. Monet joutuivatkin siirtymään mantereelle tilan- ja ravinnonpuutteen vuoksi. Saariston väkiluku kasvoi vielä keskiajalla, mutta jo 1700-luvulla väestöä verottivat erityisesti sodat ja kulkutaudit.
Elämä saaristossa helpottui teollistumisen myötä, mutta samalla myös mantereella alettiin voida paremmin. Mantereen kaupungistuminen alkoi houkutella monia, ja vähän kerrallaan väki muutti saaristosta mantereelle. Ensimmäisenä saaristossa hylätyksi jäivät vaikeakulkuisimmat ja karuimmat paikat. Saaristo pysyi kuitenkin edelleen asuttuna, vaikka vakioasukkaiden määrä laskikin. Nykyisin saaristo on erityisen suosittua mökkeilyaluetta.
